Uutinen: Asiantuntijamme luennoi tuulivoima-alan koulutuksessa tammikuussa 2025
21.01.2019
Olen laboratorioteknikko. Osan työajasta teen analyysimäärityksiä, osan työajasta kirjaan tulleita näytteitä ja myös raportoin valmiit tulokset asiakkaille.
Helmikuun alussa 2019 tulee 21 vuotta. Ensin olin 3,5 v. myyntitehtävissä ja sitten siirryin laboratorioon, jossa onkin sitten vierähtänyt 17,5 vuotta yhtäjaksoisesti.
Olen työteliäs ja mielestäni tehokas työssäni. Pitkä kokemus antaa laajan tietämyksen työhöni liittyvistä asioista.
Työ itsessään on mielenkiintoista. Työtä on paljon, mutta pidän siitä. Ei tarvitse pyöritellä peukaloita. Parasta on se, että näytteet valmistuvat ja raportit lähtevät ajoissa asiakkaille.
Varmasti niitä sattumuksia löytyy useitakin. Erityisesti mieleen on jäänyt henkilökunnan palkintomatkalla Splitissä Kroatiassa muutaman työkaverin kanssa vuokra-autolla tehty matka 80 kilometrin päähän Kran kylän vesiputouksille. Putoukset olivat elämys. Sanotaan, että kravatti on lähtöisin tuosta kylästä. Poistulomatkalla kävimme syömässä jossakin tienvarren ruokapaikassa. Siellä terassilla syödessä kiinnittyi huomio erikoiseen pääskysen pesään terassin katonrajassa. Eri vuosina siihen oli haettu savea eri paikoista, ja pesä oli rakentunut erivärisistä raidoista. Ruokakin kyllä maistui nälkäisille matkamiehille.
Luen paljon lähinnä tietopuolista kirjallisuutta. Usein kirja liittyy tavalla tai toisella Raamattuun. Nyt on menossa Roomalaiskirjeen kommentaari. Historiaa luen myös, ja sellaisista kirjoista luennassa on kirja ”Kun Suomi oli Ruotsi”. Luonnontieteellinen kirjallisuus on kiinnostavaa. Samoin tähtitiede, jota olen lukenut itsekseni melko paljon. Olen myös URSAn jäsen. Kirjoittelen myös paljon erilaisissa someryhmissä.
Kerran, pari vuodessa teemme vaimoni kanssa matkan Etelä-Eurooppaan. Nyt olemme juuri lähdössä Malagaan ja viimeksi olimme toukokuussa Krakovassa. Emme likoa uimarannalla, vaan tutkimme paikkoja. Historia kiinnostaa tälläkin tavalla.
Kesällä tietysti mökki kutsuu Ylöjärven Kurussa Seitsemisen kansallispuiston kupeessa. Siellä löytyy aina yhtä ja toista käpistelyä ja se on rauhoittumisen paikka. Kaksi lastenlasta pitää myös papan liikkeessä